Suuri suru

M’oon kerranki melekeen sanatoon. Syrän on tyhyjää täynnä – ja kipiää ikävää – eikä tieto oo oikeen keriinny vielä mennä perille.

Siskoom’ mies soitti aamulla, jotta siskoo on nukkunu pois. Tuntuu, jott’ ei se voinu mennä näin! Ei sen pitäny mennä näin! Sirkka tuntuu aina niiv’ vahvalta ja sisukkahalta. M’olin lauantaina ihav’ varma, jotta kaikki om’ menos parempahan päin. M’olin hyvinki toiveekas, jotta Sirkka siitä kuntoutuu, enkä eileen eres kyselly kuulumisia. Tänään piti olla lisätutkimuksia ja ajattelij’ jotta soitan tän’ehtoona, jotta mitä niistä sanottihin.

Mutta kus’ s’oli valamihiksi teho-osastolla, johona on paras maharollinen apu saatavis eikä sekää auttanu, ov’ vain torettava, jotta s’oli ny Sirkan aika lähtiä. S’oli eileev’ valittanu rintakipua ja jott’ on sellaanen olo, niinku ei ruoka sulaasi. Oliko se sittekki syräv’ vaikka ei syränfilimis ollu mitää näkynykkää?

Soitin heti aamulla tierom’ molemmille veliille ja äsköön soitin flikalle kesken koulupäivän. Isäntä lupas kertua poijalle, kus’ se herää. Sirkka ja Erkki oli poijan kummit.

Vaikka aamulla huusin surenkollua kotona, päätin kumminki tulla töihin, ku ei täälä ny ollu muitakaa taloushallinnon ihimisiä tänään. Ja täälä vähä saa pois ajatuksia tapahtunehesta, mutta työteho on aika nollilla. Ja kyllähän Sirkka on koko aijan mieles. Ja Erkki! Mitenkä se jaksaa, kuj’ justihin oma äitee kuoli vajaa viikko sitte ja ny tuli vielä toisekki hautajaaset järijestettäväksi ja ittekki ov’ vielä toipilas.

Sitäki surej’ jott’ ei Sirkka saanu nähärä toista lapsel’lastansa, joka ov’ vielä äitinsä vattas. Tyttären esikoonen. Sirkka oli sille kutonu nutuj’ ja myssyj’ ja tossut ja se murehtii niitäki sielä sairaalas, jotta kuj’ jäi napit puuttumahan nutusta ja toisen tossun takasauma neulomata ja silikkinauhat ostamata…

Ehtoolla mum’ pitääs mennä kertomahan äireelle. Pelijättää, kuinka osaan kertua ja kuinka raskahasti äitee tään ottaa, kus’ se ottaa meillekki näil’ lujille. Pitää pyytää, jotta hoitajat vähä seuraas sev’ vointia. Yöhoitajaa siel’ ei oo omasta takaa. Toisten osastojen yökööt käy vain kierrolla.

Nym’ musta tuntuu, jotta pää halakee. Mä palaan taas joskus päivittämähän kuulumisia. Pitäkää ittestännä huolta!

* * *

Tähäl’ loppuhuv’ vielä runo, jonka kirijootin Sirkalle n. 1½ vuotta sitte ja yllätin sen lukemalla tään naistenillas. Sirkka sanoo, jotta pistin ser’ rääkymähän (= itkemähän). Ny om’ muv’ vuoroni itkiä. Mull’ on niin ikävä sua, Sirkka!!

Sisareni, siskoseni

Samaa lihaa ja verta,
tuntenut minut koko ikäni.
Ei ole ollut aikaa,
jolloin et olisi kuulunut elämääni.

Sisareni, siskoseni,
kuka minua ymmärtäisi
niin kuin sinä?
Yhteinen historia
eikä selityksiä tarvita.
Sinä tunnet minut,
minä sinut,
puhumme samaa kieltä.

Sisareni, siskoseni,
tukeni ja turvani.
Kannustusjoukkoni
ja ystäväni.

Sisareni, siskoseni.

~ Isosiskolle, rakkaudella. Anne ~

 

 

Mainokset

Sairaalareissu

 

Jos m’olsin kirijoottanu tämän viis tuntia aikaasemmin, niiku oli ensi tarkootus, niin tästä kirijootuksesta olis tullu palijo synkkeet.

 

Aamupäivällä nimittään siskoom’mies soitti, jotta siskoo ov’ viety ehtoolla ampulanssikyyrillä sairaalahan. S’oli saanu halavauksen. Vasen puoli oli halavaantunu ja on neuroteholla. Siinä vaihees tietysti maalasin kaikki maharolliset kauhukuvat mielesnäni ja pitkim’ päivääki mietiij’ jotta se mun aina vahava ja jaksava rakas siskooni makaa avuttomana sairaalas. Mietiin sitäki, jotta onko justihin tuo vahavuus ollukki sen heikkous. S’on aina vaij’ jaksanu ja huolehtinu kaikista muista ja jättäny ittensä vähimmälle.

 

Sanoon Erkille, jotta jos se menöö sairaalahan, niim’ mä tuuj’ joukkohon. Ehtoopäivällä – justihin ku olin aikees ruveta purkamahan syräntäni tänne – Erkki sitte soitti ja sanoo, jotta tuloo hakohom’ mua kuurem’ mais. Oli hyvä, kum’ menin. Sielähän se siskoo oli pikkuusena kum’ mikä, hätinä eroottuu peitom’ mutkasta, ku on niin pieni ja laiha. Mutta puhet ei enää ollu puurua eikä naama roikkunu. Ainua vaiva oli vasen käsi rantehesta alahap’päin. S’ei suostunu tottelemahan.

 

Vielä ei oo löyretty seliitystä. Kallokuva ja syränfilimi ei palijastanu aiheuttajaa. Maanantaina otetahan viipaleskuva, magneettikuva ja aivosähkökäyrä.

 

Kohtaus ei ollu antanu mitää muita ennakkovarootuksia, ku äkillisen kivun rintalastas. Siskoo oli lähteny pihalle ja paiskannu kuistille selijällensä maata ja nostanu jalaat kuistin pylyvästä vaste. Siitä sen sitte ampulanssikuskit vei.

 

Mutta jos mä yhtää siskuani tunnen, niin sehän pistää ne sormet tottelemahan. Silmänisku

Runokortit

 
Tälläänen yllätys tuli eileen postis:
 
 
Näit’ ov’ vissihij’ jaettu Taiteeren yös. Olettaasin.
 
Sain isoon nipun näitä. Jott’ ei tuuv’ väärinkäsitystä: siel’ oli monen muunki kirijoottajar’ runoosta tehtyjä korttia. Mutta pistin nyv’ vain näytille nuo omani.

Surua ja muresta

Eileen aamulla löysin ikäväkseni tutun nimen leheren kuolinilimootuksista. Siskoom’ miehen äitee oli kuollu. (Siis siskoon anoppi.) Viesti velijelle: tuo töistä tullesnas suruv’valittelukukka. Ehtoolla mentihin sitte porukalla viemähän se. Siskoo oli miehinensä käyny kyläs vielä muutama tunti ennen kuolemaa eikä silloon kukaa olsi arvannu, jotta s’oli viimmeenen kerta kun näkivät mumman elos.

Sielä olles flikka soitti ja sanoo, jotta hänell’ on huono olo. Oli saanu jo kolomannen kerran jonku ouron ”kohtauksen”. Oli selvästi hätäännyksis soittaesnansa. Yritin patistaa lääkärihin, mutta sanoo, jott’ ei siihen aikahan päivystä enää ku OYS, joka on niin kaukana, jott’ ei viittiny lähtiä sinne. Orotteli poikakaveria treeniistä tulevaksi.

Vähä oli sellaanen mures sitte koko ehtoon. Pitää tänään soittaa sille, vaikka niill’ olis kuinka muutto justihin menos. Jos s’olis tänääv’ vaikka käyny lääkäris.

Taimia ja teeveetä

 

Päätettihin eileen hakia loput taimet taimitarhalta, ennenku alakaa satehet. Lähärettihin heti, kup’ pääsin töistä. Ostimma 2 keijul’lilijaa, yhyrev’ valakoosel’ lilijan, 3 unikkua ja 3 verikurijem’polovia.

 

Taimitarhalta tyyrättihim’ Prismahan. Käytihin syömäs Pressos ja tehtihir’ ruokaostokset. Sitte kirunk’ kyyttiä kotia ja istuttamahan plantut. Ensi pistettihin sauna lämpiämähäj’ jotta päästähän istutuksej’ jäläkihin saunoomahan. Tai istutusten ja Salakkarien, kus’ seki taas alakoo.. Ja sitte piti kattua vielä Lipstic Jungle ja 4D-dokumentti.

 

Kus’ se loppuu, meniv’ vielä pihalle, jotta otan kuvia tuosta altahan ympäriltä, kus’ sielä palaa valot. No ei oo oikeen kehumista mun yökuvillani.. Kuvat on epätarkkoja, vaikka kamera oli tällättynä tuolille. No, ajatus oli kumminki hyvä..

 

 

Tänään oliki sitte jo kalasieet päivä ja piliveelly on koko päivän. Vettä ei oo tullu kuitenkaa kum’ muutama pisko.

 

Kansalaasopiston ohojelma tuli. Vähä huonosti oli ny aeropikis ryhymiä. Toinen päivällä jo kolomelta ja toinev’ viireltä. Ilimoottautuminen on ens maanantaina. Täytyy yrittää siihev’ viirer’ ryhymähän. Jons’ ei pääse, niin sitte vois mennä painonhallintakurssille tai kuntolattarikurssille. Ja tietysti Pännärinkihij’ jos se vain alakaa. Pelijättää, jott’ ei saara tarpeeksi osallistujia.

Ihana syyskesän päivä

 

Nyv’ vois sanua, jotta onneksi säätierootus oli kerranki vääräs. Yöllä ja aamulla vähä sateli, mutta päivä kirkastuu aurinkooseksi ja lämpööseksi. Oikeen ihana syyskesän päivä on ollu!

 

Tänään oon askaroonu normaalia pyhäaskarehiani: pyykänny, laittanu ens viikon työvaatteet oorninkihin, lakannu kynnet, käyny pyöräällen äireen työnä. Kulijetettihin sitä pienel’ lenkin. Takaasitulles isäntä houkutteli (ei tarvinnu eres kovin palijo houkutella) mun jätskille ja torettihij’ jotta näinkähän näm’ on kesäv’ viimmeeset jäätelöt. Jotta siinä meni sitte sen pyöräälyn hyöty..

 

Sitte oov’ vain nauttinu tästä ihanasta ilimasta: istuskellu terassilla ja parvekkehella lukemas. Vielä tarkenoo shortsiilla. Ihanaa!

 

Ehtoommalla sitte soittelin ensi flikan kans, sitte soitiv’ velijev’ vaimolle Ruottihin synttärionnittelut, kus’ se täyttää tänään pyöreetä vuosia. Muistamma sitte tuonnempana, kup’ pitäävät tyttären kans yhtöhööset juhulat. Flikallekki tuloo pyöreetä täytehen, tosiv’ vähä vähemmän ku äireellensä, vaikka molemmat ov’ vielä nuoria. J

Varsinaaset hortonoomit hommis

 

Tänä aamuna nakkelin ensimmääseksi petivaattehet tuuleentumahan. Sitte lähärettihin kattelemahan tuonne altahav’ vierehen uutta istutettavaa. Samalla reissulla käytettihin mun kävelykengät suutarilla, kun niist’ on saumat ratkeellu. Jotta em’ mä aina vain uusia kenkiä osta. Hyvät kengät piretähäl’ loppuhuj’ ja korijootetahanki, jos se vain kannattaa.

 

Ostimma timanttituijan, sinilaakakatajan, keijul’ lilijan, ja 3 tainta kameleonttilehtä ja 3 kappalesta tarhasyysvuokkoja. Isäntä rupes mua esmentelöhöj’ jott’ ei siihen penkkihin enämpää maharu. Toisin kuitenki kävi. Meirän pitää käyrä hakemas vielä toinem’ mokoma lisää, jotta saarahan siitä jonkun näköönen. Mutta ei ny päästä käymähän ku aikaasintaan keskiviikkona. Se taimitarha menöö kuurelta kii ja mull’ on puoli viithen töitä maanantaina ja tiistaina. Olis ollu niim’ mukava saara  se valamihiksi asti saman tien. Mä suunnittelin ostavani siihev’ vielä 2 keijul’lilijaa lisää, n’oli niin ihania ja yhyren valakoosen korkial’ lilijan penkin keskelle. Sitte vois ostaa unikkua ja neilikkaa.

 

Kotia tultua syötihin, sitte laitoon puhtahat petivaattehet paikoollensa ja mentihin istutushommihin.

 

Istuttamisej’ jäläkihin katteltihin se Kielletty hedelmä. Kyllä flikan nimi siel’ oli maskeeraajan assistenttiej’ joukos. J

 

Ja sitte mur’ rupes teköhöm’ mieli syötävää. Lupasin ittelleni, jotta saan teherä yhyrev’ voileivän, kunhan oon ensi käyny lenkillä. Ajettihiv’ vähä vajaat 14 kilometriä. Mennes oli heleppua, ku oli myötätuuli. Takaasi tulles alakoo vauhti hirastua ja matka tuntua kintuus, kup’ poloki vastatuulehen.

 

Tein sen (ansaattemani?) voileivän ja laitoon saunan lämpiämähän. Sel’ lämpiämistä orotelles kattottihin Avara luonto. Tai mun jäi yritykseksi, ku aiva pakkasin pilikkiä. Taisi tulla raitisilimamyrkytys pihalla.

 

On ollu aiva ihana, aurinkoonej’ ja lämmin päivä! Huomiselle ol’ luvattu vettä. No, mä pyykkään kumminki, kus’ saan ripustaa terassin naruulle. Kuivaavat, ku kerkiävät. Huomenna pitää käyrä äitejäki kattomas.