Tanssijalaat kipiänä

 

Terveesiä Luhurikal’ lavalta. Siel’ oli Tarja Lunnas & Rosso ja Pekkaniskan Pojat. Lämmintä piisas ja hiki virtas, ihan niin ku Sari arveliki. Ja jalaat oli yöllä melekoosen hellänä, vaikk’ ei me ihan maharottomasti tanssittukaa. Mutta sev’ verran kuitenki, jotta m’oon taas hetken tyytyväänen.

 

Nukkumaham’ mä menij’ joskus puoli nelijän aikana ja ylähä noustihin vartin yli yhyreksän, ku ajateltihij’ jotta on kumminki kovasti tekemistä tällekki päivää. Ne kasvit ku ei sinne altahar’ reunalle taira itte mennä.

 

Pistin ensi pyykkikonehen päälle ja sitte lähärettihin pihahommihin. Loppujel’ lopuuksi kävi niij’ jott’ ei me saatu eres kaikkia mahtumahan siihen altahan ympärille, mitä oltihin ajateltu. Tai oltaas tietysti saatu, jos oltaas tehty isoompi tarha, mutta ei ruvettu sitä alakuperääsestä suurentamahan. Kaikki ostotaimet kumminki saatihin istutettua ja kuul’lilijaa ja iränsinililijaa lisäksi omalta markilta.

 

Olin kyllä laittanu rasvaa nahkahani, mutt’ en ollu ulettunu selekäpuolelle joka paikkahaj’ ja niinhän siinä kävi, jotta vähä kärähti lavoosta. Ei kuitenkaa onneksi kovin pahasti. Ja mä vielä käyyn ehtoopäivällä vähä makoolemas ja lukemas auringos, jotta se tais lopun kärähtää siinä.

 

 Lämmitettihin tänääv’ vasta saunaki, ku arvattihij’ jotta tuos hommas saattaa tulla jonku verran hiki. Tosin mull’ oli jo sev’ verran valamihiksi tukala olo, jott’ ev’ viittiny ollenkaa kaahia lautehille. Olovanansa friskas paremmin, ku otti suihkuv’ vain.

 

Äiteen työnä ei keriitty tänä pyhänaikana ny käyrä, mutta velii oli sitä ”ajeluttanu” pyörätuolin kans kuulemma pari tuntia. Olivat käynehet siskoon työnä kyläs ja siel’ oli ollu niiren tytärki miehinensä käymäs Helsingistä, jotta muori oli nähäny neki pitkästä aikaa.

 

Siinäpä ne sitte tämäv’ viikol’lopun tärkeemmät. Huomenna töihin ja ens viikol’loppua orottelemahan, ku lähäremmä Porihin runomiittihin. Oon ihan innoosnani siitä, vaikka ajattelin kyllä, jotta aika rankka viikol’loppu tuloo varmahan siitäki.

 

No, huilatahan sitte vaikka kesälomalla. Siihen tosin ov’ vielä yli kuukausi aikaa. Mutta kyllä näin kesällä jotenki jaksaa paremmin ku talaven pimiällä. Kai mä käyv’ vähä aurinkoenerkiallaki, vaikka tuntuu jotta tuloo tuota enerkiaa muutenki enämmän ku tarpeeksi. Taas huomenna tinttaalen tääv’ viikol’lopun syömisistä. ”Minkä tähären piti syörä niin palijo?”

 

Juhulaasa päivä

 

Yritin eileen ehtoolla istua parvekkehella, mutta sinne passas tuuli niij’ jotta mun tuli vilu. Niimpä tulin tupahaj’ ja paiskasin soffalle maata ja verin torkkupeiton korvilleni. Arvaahan sen, kuinka siinä sitte käytihin.. Heräsin, ku isäntä tuli Salkkareita kattomahan..

 

Mutta yhtää ei ollu yöunista pois. Päiv’ vastoon – kahareksan tunnin yöunet tuntuu lyhkääsiltä, mutta oli pakko nousta, ku tälle päivää oli kovasti ohojelmaa.

 

Kannoon ensi petivaattehet pihalle tuuleentumahan ja sitte lähärettihin taimia kattelohon. Löyrettihin kaikki muu, mutta riippapihilajaa ei vielä maltettu ostaa. Isäntähän iski pihiys, kus’ se maksoo 68,-. Mutta oli puhet, jotta se hakoo sen vielä ens viikolla. Saataas sitte tuo altahan ympärystä kuntohon.

 

Ostettihin rentukkaa, päiväl’lilijaa, lumme ja kotkansiipiä siihen altahan ympärille (lumme tietysti altahasehen). Omalta plassilta siihen siirretähän kallionauhus, kalliokieloja, iiriksiä, iränsinililijoja ja kuul’lilijaa. Riippapihilajaki olis tarkootus pistää siihen altahan tuntumahan. Mä otan teille kuvia sitte, kus’ saarahan se valamihiksi.

 

Parvekkehelle laitettihin kaks amppelia, johon’ on yhyristettynä punaasta milijoonakellua ja lumihiutaletta. Tosi nätit mum’ mielestäni. Piharuukkuhun on violetti tähtisilimä ja valakoosta lopeliaa. Parvekeruukkuuhin (jokka tosin on terassin säleekös) laitetahan kaksfäristä samettikukkaa ja hopialehtä.

 

Käytihin kaupungilla syömäs, ku torettihij’ jott’ ei taira pahemmij’ jäärä aikaa makkarasopan keitolle. Piti nimittään käyrä vielä ruokakaupas ja kukkakaupas.

 

Kotia tultua silitin isännälle pairan ja kravattiki oli krutus, seki piti silittää. Oma tanttu oli onneksi silittämättä siistiä mallia, jotta se jourutti vähä valamisteluja. Silittämisej’ jäläkihin menin suihkuhun.

 

Tietysti puhelin soii silloon. Flikka soitti. Kysyyn siltä, jotta minkämoinen toristus tuli. ”No, ihan sellaanen kohtuullinen. Kaikista uusista aineesta tuli viitonen.” Vanhastansa toristukses oli nelijä nelosta, joten keskiarvo oli 4,8. Oom’ mä ylypiä siitä flikasta! Ja kuulin, kus’ se kaveriillensa seliitti, jotta opiskelu ei lopu tähän. Kus’ se ens keväänä valamistuu kosmetolookiksi, yrittää se heti saman tien parturi-kampaaja –linijalle. Silloon sill’ on melekoonen osaamispaketti kasas. Maskeeraaja-kosmetologi-kampaaja. Jos se asuus vähä lähempänä, olis äiteeki aina kuosis 😉

 

Nelijäksi meill’ oli sovittuna pännärinkiläästen kans meno Emmin ylioppilasjuhulihin. Meit’ oli viis, niin päästihin yhyrellä autolla. Emmi oli nätti ku kuva ja niin äitinsä näköönen! Sää oli aiva ihana ja meill’ oli oikeen mukavat juhulat. Oli mukava olla porukalla sielä. Tosin erotes tuli taas vähä haikia olo. Minkämoisella porukalla kokoonnutahan syksyllä ja saarahanko pännärinkiä enää kasahan, jos Emmiki lähtöö muolle opiskelemahan.

 

Tulin kotia joskus kuurem’ mais. Isäntä oli jo tullu omista juhulistansa tuosta naapurista. Mull’ olis menokenkä vipottanu, mutta s’ei oikeev’ vaikuttanu innostunehelta. Tosij’ justihin, kum’ mä tätä kirijootin, se tuli kysymähäj’ jotta mennähänkö. Niij’ jotta tsau, mua vierähän tanssimahan. Jeeeeeee!!!

Keheno kuva

 
Oon saanu kuvasta palautetta, jotta on huono, ku on alahaltapäin otettu… Itte tykkäsin, jotta s’on hauskaa, jotta kuvaaja keksii jonku muun kuvakuluman kus’ se perinteenen tuomari keskellä ja palakittavat vieres.
 
Itte jutus on sikäli asiavirhet, jotta kun mun sanotahan osallistunehen kolomatta kertaa, niin s’ei pirä paikkaansa. Osallistunu oov’ varmahan liki kymmenen kertaa. Täm’ oli vain kolomas kerta palakinnoolla. Ja mikä hassuunta – kaikki sijootukset on tullu tekstiviestisarijas: 2007 tuomarina Tommy Tabermann, 1. palakinto, 2008 tuomarina Isä Mitro, 2. palakinto ja nyt tuomarina Milla Paloniemi ja 3. sija.
 
Tosin tuosta tekstistä ei taira saara mitää selevää näin skannattuna. Paitsi, jotta ku lisäsin sen tuonne valokuva-alapuumihin, niin sielä sen pystyy klikkaamahan suuremmaksi ja on ihan lukukelepoonen. Ja mun naamasta näköö, jotta s’on ollu justihin leheren taittehes. Mutta ehkä s’ov’ vain eruksi. Silmänisku

 

Ei ihan yhtä hyvä päivä

 

KÄYYN EILEEN TÖIREJ’ JÄLÄKIHIN PANKILLA JA VOI, MIKÄ PETTYMYS OLIKAA, KU EI YLIOPPILAHILLE ENÄÄ OLLUKKAA LAHAJALISTOJA. JOKU ON KEKSINY KIELTÄÄ SEN KÄYTÄNNÖN, JOKA TEKI MUISTAMISEN NIIN HELEPOKSI. PANKKI TARIJOS KUITENKI KORTIN ILIMAASEKSI. SINNE SAI SITTE LAITTAA RAHAN TAI SHEKIN. MUTTA KUORIA EI OLLU EIKÄ SE PANNAHISEN KORTTI SOPINU NORMAALIHIN KIRIJEKUOREHEN. ARGH! KYLLÄ MENI HANKALAKSI TÄMÄKI.

RUAAJ’ JÄLÄKIHIN OLTIHIN MENOS TAIMIMYYMÄLÄSTÄ KATTELEMAHAN PIHA-ALTAHAHASEHEN ISTUTETTAVAA, MUTTA EI OLLU.. JA OLI NIIN HELESKUTIN KYLYMÄ TUULI, JOTT’ EI SITTE JÄÄTY KATTELEMAHAN MUUTAKAA, VAAN PYÖRRETTIHIN TAKAASI AUTOHON LÄMMITTELÖHÖN.

KIEPATTIHIN RUOKAKAUPAN KAUTTA KOTIA JA PIAN TULI SITTE VELII KÄYMÄHÄN. OLIN ANTANU SILLE KEHYSTETTÄVÄKSI PARI KUNNIAKIRIJAA, jokka se tuli tuomahan. (oli käyny jo kahareesti aiemmin meirän ovien takana.) 

KAFFITELTIHIN SIINÄ JA LOPPUEHTOO MENIKI TELEVISIOTA VAHARATES. UNI TOSIN PÄÄSI JOHONAKI VAIHEES YLLÄTTÄMÄHÄN JA NIIMPÄ PAINUUN MAATA JO KYMMENEM’ MAIS.

Ei tätä taharo toreksi uskua!

 

Ei oo oikiasti totta! Kattokaa, mikä mua orotti kotona töirej’ jäläkihin:

 

 

 

 

 

Tää päivä on antanu mulle niin palijo potkua, jott’ en pystyny millää rauhoottumahav’ vaan oli pakko polokaasta pyörälenkille kuluttamahan enimpiä enerkioota (heti ku olin saanu ensi pyykit käärittyä kaappiihin). Pyöräältihin 12 km. Tuuli oli taas kova, mutta onneksi tällä kertaa etelästä, jott’ oli lämmintä.

 

Sauna oli sitte lämpöösnä ku tultihin kotia. Ja ei ku kylypemähän.

 

Nyt orotan 4D-rokumentin alakamista. Eikähän sitte jo yhyreltätoista väsytä, kus’ se loppuu.

 

Uskottako, jotta m’oon tällä hetkellä maharottoman onnellinen ihiminen?

Ihania päiviä :)

 

Meill’ oli oikeen mukava illastushetki Raijan kans. Saatihin rauhas taas höväätä ja parantaa mailmaa. Luvattihin ottaa pian uusiksi, ku Raijaki jää tääv’ viikoj’ jäläkihin kesälomalle.

Kotona olin tosin jo puoli yhyreksän mais, ku Raijan muksuulla oli tänään kouluaamu ja piti saara ne aijoos nukkumahan. No, ens kerralla sitte pirempähän. Jos saarahan kuski, jatketahan terassille..

Tänään oli sitte se palakintojej’ jako, mist’ oov’ vihijaallu. S’ oli – yllätys, yllätys – Haku Päällä –rakkausrunokilipaalu, jonka tekstiviestikisas tulin kolomanneksi.

Mutta jos mun tuloskunto tätänsä huononoo, niin ens vuonna en pääse enää ku pistesijoolle. Olin nimittään toissa vuonna ykkönen, viimme vuonna kakkonej’ ja nyt kolomonen.

Tuomarina oli Milla Paloniemi. Perusteluusnansa sanoo, jotta tykkäs mun runon lopun yllätyksellisyyrestä kliseesen aluun jäläkihin. Sanoo, jotta justihin tekstiviestinä se toimii.

 

AURINKONI

 

Olet aurinkoni.

Sinua minä palvon.

 

Tahdon

rajattoman rusketuksen.

 

 

Ihana viikol’loppu

 

Voi, ku oli mukava viikol’loppu! Perijantain olin töis ja ehtoopäivällä flikka soitti, jotta hänen tekis mieli Burger Time –ateriaa. Niinpä töistä mennesnäni kurvasin hakemahan koko sakille evästä. Ehtoolla käymmä äitejä kattomas. Kello oli vasta seittemän, kum’ menimmä, mutta äitee oli pistetty jo sänkyhyn. Siis ihan yhtä varahin ku erelliseski paikas. Ja ku lähärimmä kahareksaj’ jäläkihin, niin hoitajat istuu jo kattomas televisiota, eli ilimeesesti kaikki oli saatu petiihin. Minkä takia niiv’ varahin? Kus’ se uni kumminki loppuu aamuyöstä ja sitte ne orottaa sielä petis, jotta joku tulis auttamahan ylähä.

Äiteen tykyä kurvasimma vielä kaupan kautta kotia. Tarttuu vähä herkkuja joukkohon.. Yllättäen?

Isäntä oli vahavasti sitä mieltä, jotta koira ei sitte tuu meirän sänkyhyn. Ei tullukkaa. Ensimmääsenä yönä. Mutta toisena yönä ku kävin vessas, se tryykäs heti over’ raosta meirän sänkyhyn ja sielähän se sitte nukkuu sej’ jäläkihin molempina öinä..

Lauantaina lähärimmä flikan kans kaupungille aamusta kymmenej’ jäläkihin. Ja kotia tultihin viirem’ mais ehtoopäivällä.. Shoppaalun lisäksi käymmä syömäs Rossos. Tavaraa tarttuu joukkohon monta kassillista. Sekä tarpeellista että vähä hemmottelujuttujaki. Se tarkootti sitä, jotta rahaaki paloo aika hurijaa vauhtia, mutta eipä me toisaalta niin kovin useen yhyres käyrä ostoksilla. Keliki oli mitä mainioon, lämmin ja aurinkoonen. Kotomatkalla heitti muutaman piskon, mutta s’ei meitä enää haitannu.

Vältyyn koko viikol’lopun aijan keittämiseltä, ku sunnuntainaki isäntä hoiti krillauksen.Pyhäpäivä oli lähinnä oleelemista siihen asti, ku piti ruveta ajattelohon paluumatkaa. Flikka on kuitenki oppinu eikä sillä enää tuu niin useen sellaasta kiirusta kuj’ joskus  aikaasemmin. Silloon oli kaikilla pipo kiriällä, ku pelijättihij’ jott’ ei keriitä junalle aijoos.

Ku tultihin asemalta kotia, haastoon isäntää pyöräälemähän. Jotta eres osa herkuusta jäis maantielle.. Tehtihin sellaanen 12,5 km:n lenkki helevetim’moises pohojoostuules.

Tän’ ehtoona meen kaverin kans illastamahan. Luultavasti Fransmannihin.

Ja huomenna on päivällä se palakintojenjakotilaasuus. J Siis pelekkää kivaa tieros.