Hyvin kerkiää ku teköö viimme tipas

Niin siinä sitte käytihij’ jott’ en
keksiny mitää keinua päästä maanantaina paikan päälle. Maanantai on se päivä, ku oon lomautustej’ ja osa-aikaeläkepäivän takia toimistolla taloushallinnon puolella yksin. Siit’ ei lähäretä mihinkää kesken päivää. Ilimootij’
järijestäjälle, jott’ en oo tulos. Yritin urella sijootusta, mutta sanoo, jott’
ei hän oo kertonu kellekkää etukätehen. Kysyyn myös sitä, jotta josko
laittaasivat perusteluja mulle vaikka postihin, ku lupasivat kunniakirijan
laittaa postis tulohon. Mutta sanoo, jott’ ei ainakaa hänen tieros oo
tuomariston perustehet. Jotta jos pääsis paikalle, vois kysyä suoraa, mutta ku
en ny pääse niin en pääse. Ei mun ny aina tartte ollakkaa suuna päänä joka
paikas.

Tänään sitte havahruuj’ jotta yhtehen
kilipaaluhun oli viimmeenen osallistumispäivä maanantaina. Kauhialla härällä
kirijootin jutun puhtahaksi heti, kup’ pääsin kotia ja pistin kuorehen. (Onneksi
juttu oli jo valamihina.) Sitte hirviää fanttamia postihin – ja huh! – kerkes vielä
tään päivän lähetyksehen.

M’olin ajatelluv’ vaij’ jotta katton sen
tekstin pyhänaikana enkä tajunnu ollenkaa, jotta sen piti olla perillä jo
maanantaina. Oli pakko saara lähtemähän se tänään, jott’ on aijoos perillä.
Sikäli mikäli posti sen aijoos toimittaa..

Samalla reissulla isäntä vei mua hienosti
”ulos syömään”, Kotipizzaan. Se johtuu varmahan siitä, ku eileev’ vähä utelij’
jotta mitähän meiräv’ vappuohojelmahan mahtaa kuulua.. No, ihan hyvää oli ja
sillä jaksaa taas kauan. Huomennakaa mun ei tartte keittää, ku isäntä lupas
krillata.

Mainokset

Taas nukuttaa

 

Taitaa unettomat yöt olla taas historiaa. Körmährij’ jo ehtoolla tv-tuolihin ja siitä kömmiin sänkyhyn puoli yhyrentoista mais. Mutta vielä nukun sev’ verran levottomasti, jotta unia en näje. Vasta sitte, ku unet on taas palannu, mä tierän levänneheni kunnolla.

 

Eileen ehtoolla työkaveri teki ihanan tarijouksen: hän lupas tulla maanantaina töihin paikkaamahan miinustuntiansa, jotta mä pääsisin sinne palakintojej’ jakohon. Jouruun karvahin mielin kieltäytymähän tarijouksesta, ku maanantai on hänellä lomautuspäivä. Tuskin silloon arvaa tulla töihij’ jott’ ei tuu mitää ongelmia.

 

En oo vieläkää ilimoottanu sinne, jott’ en oo tulos, kuv’ vieläki toivoj’ jotaki ihimettä, jotta sittekki pääsisin lähtemähän. No, tänään ov’ viimmeenen ilimoottautumispäivä, jotta eikähän mun ehtoolla viimmeestään pirä ilimoottaa.

 

Yöllä oli ollu pakkaasta ja aamullaki oli vielä vähä miinuksella mittari. Nyt tosin aurinko paistaa lämpöösesti. Säätierootukses lupasivat aurinkoosta ja 14-17 astetta lämpööstä. Ihanaa!

 

Oikeen ihanan aurinkoosta vapun aikaa kaikille!

 

 

Verta luovuttamas

 

Eileen oli toiseksi viimmeenen aeropikkikerta. Hiki virtas ja virta meinas muutel’ loppua aiva kesken.

 

Käytihin saunas ja mun piti sitte olla 12 tuntia syömätä ja juomata, kup’ piti aamulla laprahan. Meill’ on työterveystarkastus tulos ja laprat piti käyrä ottamas etukätehen. Kolome putkilua ne imaasi verta. (Tät’ ei vissihin kuitenkaa lasketa verel’luovutukseksi? – Ei ne kyllä muv’ verta huolisikkaa, kus’ s’on niil’ laihaa.) Kauhia näläkä oli jo siinä vaihees kup’ pääsin sieltä töihin.

 

Tänään oon yrittäny keksiä, millä konstilla pääsisin sinne palakintojej’jakotilaasuutehen, mutta en oo keksiny. Täytyy huomenna ilimoottaa järijestäjälle, jott’ en pääse. Harmittaa!

 

Töistä lähties auton lämpömittari näytti jo +15 astetta. Sielä kyllä tuuloo kohtalaasesti, jott’ ei se varmasti ihan nuon lämpööseltä tunnu. Mä en tierä sanua, ku oon ollu pihalla justihin sev’ verran, mitä tarvitahan tuvasta autohoj’ ja takaasi menemisehen..

 

Pitääs käyrä eres vähä kävelemäs tai pyöräälemäs. Siis pitääs. Kuv’ viittiis..

Takaasi arkehen

 

No joo, siihen sokurihumalahan se mun lauantiehtoon pöhönä sitte jäiki. Isäntä vain hoki, jotta kyllä me voirahan pyytää joku kuskiksi, mutt’ ei teheny asialle mitää. Mä yritin kysyä poikaa kuskaamahan, mutta s’oli luvannu jo kuskata kaveriansa. Niinpä mä sitte toimiin kuskina, ku isäntä kerkes ensi narahuttaa pullonkorkin.

 

Meinas vähä tulla sanomista (ja tuliki) ennen ku päästihin sisälle. Isäntä ku yritti tyyrätä sivusta ja mä tuumasij’ jotta olsit ajanu itte, jos ei mun ajamiset kelepaa. Siinä sitte mökötettihin aikansa, mutta loppujen lopuksi ilta oli mukava. Tanssittihin palijo ja nähtihin tuttuja, joit’ ei oo nähty aikoohin.

 

Simo Silmulla on ihana ääni, mutta niiren kappalehet on monesti niin nopiatempoosia, jottei tälläänen kampurajalaka taharo niis pysyä joukos. No, väkiä oli sev’ verran palijo jott’ ei se ny kauhiasti haitannu. Osmos Cosmoksell’ oli hyvää musiikkia, mutta Simo Silmun mahtiäänej’ jäläkihin ei ihan vokalistin osalta vakuuttanu. Mutta tanssijalaan alle passas seki musiikki oikeen hyvin.

 

Pyhänä mä olin Raijan synttäriillä. Istuuv’ varmahan ainaki nelijä tuntia. Ja aina vain meill’ olis piisannu juttua.

 

Eileem’ mä sitte heräsin poikkeuksellisesti jo ennen kuutta ihav’ virkiänä ja päätij’ jotta mitäs mä hyvää päivää haaskaan makaamalla. Niinpä mä nousin ylähä ja pistin heti aamusta pyykkikonehel’ laulamahan. Sitte pesin pukuhuonehen, pesuhuonehej’ ja saunan klasit ja vaihroon karteekit.

 

Sitte tarkastin isännän veroilimootuksej’ ja tein korijaukset. Ja vielä innostuul’ laittamahan sitä äiteen kamaria kuntohon. Sain sem’ meleko lailla valamihiksi. Vielä ku kattelen sinne matol’ laattialle ja silitän pöytäliinan, niin se näyttää taas ihan ihimisasumukselta eikä varastolta. Sain äireen tavarat sijooteltua kaappiihin ja säilytyslaatikoohin kaapin päälle. Ei ne sieltä niin kauhiasti häiritte. Ku ei anna häiritä.

 

Äiteen työnä käyminej’ jäi sitte aika myöhälle. Taisi olla seittemän ehtoolla ennen ku keriittihin sinne. Sieläki oli jo iltapala menos ja petit oli aukaastu nukkumaham’ menua varte. Pyysivät takkia ja kenkiä äireelle. Vievät sieltä sentäs pihallekki komialla ilimalla, mitä ei erellises paikas tapahtunu.

 

Eileen mulle tuli  kirijet yhyrestä kilipaalusta, johon oon osallistunu. Oon kuulemma sijoottunu palakinnoolle, mutta kirijees ei kerrottu, kummasko sarijas (runo vai proosa) eikä sijootusta kerrottu. Mutta palakittemistilaasuus on niin hassusti, jotta s’on ens maanantaina kello 14.00. Min’ en pääse, ku oon töis eikä tääl’ oo silloon ketää muuta, joka vois tuurata sen aikaa.

 

Mutta kaikkia ei voi saara. Mä nimittäin sain tänä aamuna pomolta puhelinsoiton: mun lomautukset puraatahanki sitte välittömästi. Kaijan eläkepäätös on tullu ja mä saan teherä taas jatkos täyttä viikkua. Tuntuu hyvältä – ja sitte taas toisaalta kurijasta toisten puolesta, joiren lomautukset vielä jatkuu.

 

 

Piletyttää

 

Käytihin poikkeuksellisesti jo eileen ehtoolla saunas, kum’ mull’ oli tälle aamulle aika parturihin. Laitettihin uus färi päähän ja ku ehtoolla oomma menos yrittäjien järijestämähän pileiltahan, niin en halunnu, jotta mun uus pää menöö heti tänään saunas pilalle. Pilees on esiintymäs Yölintu ja Osmos Cosmos. Yölintua oon ollu kattomas, mutta Osmos Cosmosta en, jotta sen haluan nähärä.

 

On ollu ihanan aurinkoonen ja lämpöönen päivä. Istuun hetken taas pihalla lukemas ja nauttimas lämpöösestä.

 

Isäntä on saanu ny traktorikuumehensa hoirettua, mutta vielä sill’ on pitkä pyhänaika eres kuv’ vasta maanantaina saa mennä hakohon uuren lelunsa kotia.

 

Mä meen huomenna sinne Raijan työ synttäriille. Jätän äireen työnä käymisev’ varmahan sitte maanantaille.

 

Tänään oon ollu koko päivän vapaalla enkä oo suostunu teköhön mitää kotitöitä. Mull’ on piletyspäivä 😉

 

Oon jo sokurihumalas kuv’ vetelin tuos valakoosta suklaata menöhön. Voisin johonaki vaihees auaasta Raijalta saamani kuohuviinipulloj’ ja aloottaa sillä. Paitti jos jourun olohon kuskina.. Isäntä ku ainaki meinaa kuulemma ottaa.

Murehruttaa

 

On taas tapahtunu kaikel’laasta. Keskiviikkona tj. soitti ja kysyy, jotta oonhan ny saanu oikian tieron irtisanomisaikani pirentämisestä: tarijuavat mulle työnantajan puolelta 12 kk:n irtisanomisaikaa.

 

Vähä sej’ jäläkihin soitti pomo ja sanoo, jotta mun lomautus pureetahan 1.6. alakaen. Tj. oli ilimoottanu, jotta eläkkehelle jäävältä Kaijalta siirtyys mulle hänen hoitamansa reskontra ja asiakasrekisteri. Kysees on erillinen firma, jonka asiat siis siirtyys mulle. Melekoosen isoo kokonaasuus! Etenkin hoirettavaksi niinä päivinä, ku oon yksin ja pitääs hoitaa meiränki firman reskontra ja asiakasrekisteri ja pahimmas tapaukses vielä tuoterekisteriki.

 

Pomo tosin oli kuulemma tj:n kans asiasta eri mieltä. Oli sitä mieltä, että Kaijan työt pystytähän jakamahan pääkonttorilla eikä mulle välttämättä tulsi lisähommia. Mutta jos tuloo, niin pitääs keriitä ne opettelohonki. Kaija jää lomille heinäkuun aluus ja sitte elokuun aluus eläkkehelle.

 

No.. tästä tietysti seuras sitte se, jotta ne työkaverit, joirenka lomautusta ei puraata ny, on loukkaantunehia. Murehruttaa, jos tämän takia ilimapiiri työmaalla kiristyy Surullinen Pitävät varmahan mua persehennuolijana ja varmahaj’ joku ajatteloo, jott’ ei mulla mitää toista työtarijousta ollukkaa. Jotta oov’ vain verättäny.

 

No, ei siitä toisesta työstä kyllä sen koommin oo mitää kuulunukkaa, jotta välillä epäälen ittekki.

 

Mull’ on ny tällä kertaa lomautuksia torstaista maanantaihin. Eileen sain sev’ verran aikahaj’ jotta yhyren kynnysmaton pesin ja makuukamarin klasit. Sitte isäntä rupes tahtomahan kauppoohin. Käytihinki, mutta palijoosin en mitää ostellu.

 

Ehtoolla menin sitte kania ruokkimahaj’ ja totesij’ jotta sill’ oj’ jalaas jotaki. S’ei varannu sem päälle vaav’ veti sitä mahaa vaste ja yritti klenkata kolomella jalaalla. Siihen aikahan en enää elääl’lääkäriä alakanu vaivaamahan. Ajattelij’ jotta kattotahan aamulla, mikä on tilanne.

 

Aamulla tilanne oli erelleen sama ja niin soitin elääl’lääkärille. Sain mennä heti kanin kans sinne. Lääkäri totes, jotta reisiluu on eree poikki. Sill’ ei oo mitää tehtävis. Niimpä Rusinaki nukutettihin pois. S’oli palijo pitkäaikaaseet juttu ku koiran nukuttaminen, kus’ sitä nukutusainetta ei voinu antaa suoraa suonehev’ vaan se piti pistää mahaontelohoj’ ja vielä lisäannokset parihin kertahan rintaontelohon. Sieltä se sitte hilijoollensa imeentyy ja niir’ Rusinaki nukahti viimmeesehen unehensa. Pääsi samahan hautahan siskoonsa Sitruunan ja Sirun kans.

 

Rääkyä piti taas.. Isäntäki oli sillä välin lähteny taas jotaki traktoria kattomahan. (Traktorikuumet ei helepota ennen ku uus/vanha raktori on markilla.)

 

Mä puolestani päätin lähtiä sej’ jäläkihin kaverilleni ettimähän syntymäpäivälahajaa, ku synttärit on ollu jo viikko sitte, mutta silloon mull’ ei ollu rahaa ostaa mitää.. Nyt hain Tokmannilta nelijä syvää ja nelijä matalaa lautasta, nelijä lasia, samahan sävyhyn pöytäkynttilän ja servettiä. Itte tykkäsin, vaikka n’oliki halapoja. Jos ei Raija tykkää, niin tehköhön niistä sitte vaikka lentäviä lautasia. Ei tuu surko, ku ei oo Arabiaa eikä Villeroy & Bochia.

 

Sitte mun piti ostaa säilytyslootia, jotta saan järijesteltyä nuota äireen tavaroota. Mutta kas ku käteheni tarttuu sitte lisäksi pari toppia ja alekorista meikkiä.. Mutta kus’ sai niin halavalla! Ehkä mä vähä lohorutin ittiäni, kum’ mun piti yksin käyttää se Rusina sielä lääkärilläki. Isäntä tosin oli sen haurannu sillä välin kum’ mä olin tuola kaupoolla.

 

Sieltä tultuani paistoov’ vain perhepizzan ja kus’ saatihin syötyä, menin pesöhön yhyren käytävämaton. Sej’ jäläkihin pesin kuistin klasit. Ja tunsin ansaanneheni lukuhetken auringonpaistehes. Mutta tänään ei ollu yhtä lämmin ku eileen. Tuuli teki iliman kylymemmäksi.

 

Tulin tupahan juomahan teetä ja syömähän korvapuustia. Ja laitoon siman tuleelle. Saa nähärä, lähtöökö käymähän, kum’ meni liemi aika halooseksi..

 

Tykästyyn itte näihin astioohin..

 

Lumenen meikkejä edullisesti.                                                                                              

 

 Ruskia trikootoppi 5,-

 

 Harmaa ribbineulostoppi 4,99 €

Itkiskö vai nauraasko?

 
Min’ en enää tierä, mitä ajatella. Meill’ on rahapulas ruvettu myimähän tavaroota: puuntyöstökonehia, traktori, mopo ja poijan vanha auto. No, ei siinä mitää, mutta ku vanhat on nym’ melekeen kaikki saatu myityä, niin uutta tietysti pitää saara tilalle: nimittään sirkkeli ja uus traktori. Joopa. M’oon kaks ehtoja kattellu silimäni kipeeksi netistä trakotoria isännälle. Se ku ei itte osaa nettiä käyttää. Jos ny hetken kerkes tuntua siltä, jott’ ei oo rahasta pulaa, niin s’on pian korijattu. Nyt ostetahan sitte joku halapeet "pikkuvikaanen" traktori, jota sitte korijaallahan sillä rahalla mikä "säästyy". Ja koska sitä rahaa on nyv’ "vaikka kuinka", niin sill’ oli antaa poijalle sormusrahat. Voi jesus, jotta mä poltin päreeni! Jos kerran nuoripari on menos kihiloohin, niin kai ne ny itte hankkii sormusrahat! No joo.. hankkiihan poika – pyytämällä isältä. Äitee ei olsi rahoja antanu vaan olis neuvonu vielä harkittemahan kihilauksen siirtämistä parempahan talourellisehen aijankohtahan.
 
Oo täs näiren kaharen pässin kans!
 
Haistattako käryn ku täälä pärehet ja käämit palaa?
 
Niij’ joo – ja nukkumisesta ei tartte erelleenkää puhua mitää. Tosin viimme yönä nukuun sentäs jo viis tuntia – ja yhtehen menohon! Sitte aamunelijästä taas valavoon. Peilistä kattoo takaasi haamun ja pandan risteytys: harmaankalapia naama ja mustat rinkulat silimään ympärillä. Joko tämä valavominen on mummukuumeen oireeta? Mistäs mä tierän, vaikka nuoripari tekis musta hyvinki pian mumman.