Vihaanen, väsyny, vanha ämmä

Varsin viihryttävä vanhettumispäivä oli Hymy Siskoo miehinensä ja kaveri muksuunensa oli kyläälemäs ja Syntymäpäiväkakku kakkua syötihin.

Pyysin isännältä lahajaksi silikoonia, mutt’ en saanu.. Niij’ jotta mitäkö? No, pyysin silikoonista kakkuvuokaa, mutta s’ei raukka vissihin tienny, mitä se oli kattelemas, niin sain sitte 2 kappalesta non-stick -pinnootteesia vuokia. Toisen rengasvuaan ja toisen irtopohojavuaan. No, aina ei kaikki toivehet toteuru. Täytyy testata lomautuspäivillä, kuinka nuosta kakut irtuaa.

Raija toi Elysee-pullon, suklaata ja neilikkapuskan. (Tarkennus: Elyseetä oli 20 cl ja suklaata Dajm-patukav’ verran, jotta ei niiren pitääsi mua vielä rappiolle vierä..)

Siskoolta sain pöytäliinan painoja, kirijan, tulilatvan ja lautasliinoja. Pöytäliinan painot on tarpehen, sillä parvekkehen pöyräs on ny mun ”valopuuni” jäliiltä ikävä ruosteenen rengas. Mä ku rakensin sen vanhahan pellisankoohij’, joka sitte jätti rumaj’ jälijen pöytähän.

Jostain syystä heräsin yöllä taas valavomahaj’ ja kiekkasin reirun kaks tuntia nukahtaakseni tunnin ennen kellon soittua. Yö on pirullisen pitkä, ku kymmenen minuutiv’ väliin vahtaa kellohoj’ ja orottaa, jotta nukahtaas tai jotta kello tulis eres niin palijo, jotta sais nousta. Mä haluan oman makuukamarin, johona mä voin pistää valot päälle ja lukia tai kirijoottaa tai vaikka jumpata silloon ku ei nukuta!

Lomautuspäivien kans pääkonttoris taas herättihin.. Mä oon yrittäny niille tolokuttaa, jotta min’ ev’ voi olla lomautuksilla maanantaisin/perijantaisin, mutta sill’ ei oo ollu mitää vaikutusta. Ennen ku ny. Mulla on tällä viikolla lomautuspäivät torstai-perijantai ja ens viikolla piti olla maanantai, mutta vähä aikaa sitte pomo soitti ja kysyy, passaasko mulle, jotta tulsin sittekki maanantaina töihij’ ja olsin sitte vastaavasti torstain lomautettuna.

No voi jeesus! Eihän mulla mitää estettä ollu, mutta vi…hellyttää tuo tuollaanen. Olis pitäny periaatteesta vastata, jott’ ei käy, oon lyöny omat suunnitelmani lukkohon. Niin ne pääkonttorilla teköö, kuulin nimittään suorahan yhyreltä sellaaselta, jok’ oli kieltäytyny vaihtamasta sovittuja päiviä. Mutta enhäm’ mä osaa sellaasta. Tietysti lupasin tulla..

Ja sitte ne päivystykset, ku meillä on vuoroviikoon täälä joku puoli viitehen asti. Niinä päivinä sitte alakaa työpäivä puoli yhyreksältä. Puhelinmyynti kuulemma vastaa sitte silloon keskuksehen..

Mainokset

Riittämätöön olo

 

Nyt mull’ ov’ vähä huono omatunto. Kellon siirron ansiosta (laitetahan ny sen syyksi..) nukuun kymmenehen asti aamulla. Tai päivähän se jo silloon oli.

 

Kattoon ensi rauhas televisiosta Jeff eläinten matkassa ja Eläinkunnan ennätykset ja rupesin sitte vasta keittämähän. Tein juustotäytteestä lihamurekesta pernojen ja soosin lisukkeheksi. Ja porkkana-kurpitsaraastetta.

 

Niiren kypsyes vispasin kakkutaikinan ja kus’ sain murekkehen pois uunista, pistin sen paistumahan. Ja samalla oon pyörittäny kolome konehellista pyykkiä. Osa on viety pihalle kuivamahan, osa kuivattu rummus.

 

Johonaki välis oon siivonnu koiraj’ jäläkiä. Sillä on ny kans joku vattatauti – tai sitte ruokamerkiv’ vaihros teki tepposensa. Selevästi s’on kumminki kipiä. Silt’ on tullu molemmista päistä. Oon pesny sen takapuolen kertahallensa ja siivonnu kaks oksennosta. Toinen oli porstuan pitkällä matolla niij’ jotta piti pestä koko matto. Välillä s’on maannu vain pihalla eikä oo meinannukkaa tulla tupahan. Yleensä sill’ on aina kauhia kiirus tupahan.

 

Kerkesim’ mä kynnekki lakata johonaki vaihees ja pesaasij’ ja tälläsin hiukset. Ja laitoon huomisen työvaattehet valamihiksi.

 

Kakun kostutij’ ja täytin. Huomenna vasta koristelen.

 

Mutta se huono omatunto mull’ on siitä, jott’ en käyny tänään kattomas äitejä, niinku oon pruukannu joka viikko käyrä kattomas. Mä tuos johonaki töirev’ välis tuumasin isännälle jotta minkä takia mun pitääs aina mennä ku ei muukkaa sisarukset käy joka viikko. Ja siltiki mua vaivaa, kun en menny. Tieräj’ jotta äitee kuitenki orottaa..

 

Ja tierän, jott’ en nys’ sitte ainakaa ennen keskiviikkoehtoja kerkiä. Huomenehtoolla tuloo vierahia ja tiistaiehtooll’ oj’ jumppa.

 

Aiva niinku nuota pyykkiä ei olsi voinu jättää lomautuspäiville..

Naurettavan hyvä teatteriesitys

 

Tänään en oo oikiastansa teheny mitää. Aamupäivällä paistoov’ voholuja (vohveleita) ruaaksi ja vispasin niille lisukkeheksi kermavahtua ja sulatin pakkaasesta mansikoota.

 

Teatteriesitys alakoo vartin yli kaks. Oltihin siskoon kans hyvis aijoos perillä. Onneksi siel’ oli jo muitaki hätäprätkiä, jott’ ei oltu aiva enesimmääsiä.

 

Näytelmä oli ihan mielettömän hyvä ja nauraa sai aiva lopun lakkaamata. Justihin tuollaasia näytelmiä mä haluan mennä kattomahan. Em’ mitää aharistavaa ja synkiää. Sitä tuloo muutenki joka tuutista ihan tarpeheksi.

 

Näytelmä oli Neil Simonin alakuperääseltä nimeltänsä Last of The Red Hot Lovers, vuorelta 1969. Rooliis oli Esa Ahonen, Mia Vuorela, Mari Pöytälaakso ja Sari Jokelin. Siinä sitä välillä huomas löytävänsä jokaasesta roolihahamosta jotain ittestänsäkki.

 

Ja takaasitulles puhuttihin siskoon kans torella suorahan ajatuksista, joita näytelmän kattominen herätti. Onneksi ei ollu ketää kuulemas.

 

Meinasin ensi, jotta paistav’ vielä kakkupohojan sieltä tultuani, mutta alakas niil’ laiskottaa, jotta päätij’ jättää sen huomiselle.

 

Sauna on pikapuolihin lämpöösnä, jotta siirryn sinne lämmittelöhöv’ varpahiani.

 

Lunta tuloo melekeev’ vaakasuorahan tuulen kans. Onhan se ihan selevää, kun ny siirrytähän kesäaikahan..

Ei sitä virtaa pitkältä piisannu

 

Siihen se mun enerkiani sitte kuivuu – yhyren päivän touhuuluuhin. Eilinen meni sitte jo aiva eri lailla. En saanu muuta aikahan ku ruaan ja lehtitilauksia peruuttelin.

 

Päivällä käytihin Hong Kongis. S’oli niin turha käynti ku ikänä: ostimma koirar’ruokaa ja jotaki letkul’liittimiä. Käythin sitte ruokakaupas, mutta sieltäki ostettihiv’ vain maitua ja kakkutarpehia.

 

Tänään oli sitte työpäivä. Kauhistuun aamulla, kun näin, kuinka palijo oli postia pöyrällä ja sähköpostis, mutta sain ku sainki kaikki pakolliset teheryksi. Toki palijo jäi tekemätäkki, mutta ei mitää sellaasta, jot’ ei kerkiääsi maanantaina jatkaa.

 

Sain lopuuksi pomolta sen lomautuslistan. Siitä näki selevästi, jott’ ei ne oo ollenkaa kuunnellu/lukenu/ymmärtäny, mitä m’oon niille yrittäny seliittää meirän perijantai-maanantai –lomautuksista. Sillä ne lomautuspäivät on nyj’ justihin pirennettyjä viikol’loppuja. Mä päätij’ jotta mitäs mäkää sitte enää niistä murehrin. Kai n’on isoopalakkaasemmat murehtinu valamihiksi ja asiat on hyvin näin.

 

Onneksi kuulin sitte tänään tältä meirän toiselta toimistosihteeriltä, jotta se vissihin tuloo sittekki töihin jo pääsiääsej’ jäläkihin eikä vasta vapulta, niin ku ensi oli suunniteltu. Eihän täs sitte oo ku kaks viikkua. Ne me pärijätähäv’ vaikka ihan piruuttamma.

 

Viimme yönä oli pakkaanen käyny peräti 23 astehes. Mutta aurinko on nostanu lämpötilan likelle nollaa. Komia päivä.

 

Huomenna meemmä Pännärinkiläästen kans teatterihin Seinäjoelle: Viimeinen suurista rakastajista on komerian nimi. Yks ei pääsny tulemahaj’ ja opettaja eherootti, jotta kysyysin siskojani joukkohon. Lupas tuo tulla.

1. lomautuspäivä

 

En laittanu herätyskellua soimahan, ku haluan, jotta nämä pakkolomapäivät on selevästi erilaasia ku työpäivät. Kahareksan pintahan uni loppuu ja ylähä noustuani tunsin itteni ihimeen enerkiseksi. Niimpä aamupalaj’ jäläkihin pistin ensimmääsen pyykkikonehellisen peseentymähän. Nelijä konehellista oon pesny, ku poika kantoo kaikki likapyykkinsä pesuhun. Osa poijan vaattehista on sellaasia, jotta ne saa rummus kuivata, jotta rumpuki on hyrränny vissihin kolomen satsiv’ verran.

 

Ensimmääsen konehellisen aikana porstasin makuukamarista sängyv’vierusmattoni, kum’ meirän koiravanhus kärsii pirätyskyvyttömyyrestä ja siltä saattaa nukkuesnansa lirahtaa pissat alle. Mun matolle tietysti, kus’ se siinä yönsä nukkuu.

 

Tein pernavoita ja paistoon kalapuikkoja lisukkeheksi. Sain sillä poijanki syömähäj’ ja kehuu vielä, jott’ oli hyvää.

 

Siinä puhuttihin sitte koiran kohtalosta. Jotta joko rupiaas olohon aika vierä piikille. Nuota vahinkoja rupiaa tulohon yhtäteherej’ ja koko huusholli haisoo pian koirankuselta. Isäntä oli vahavasti sitä mieltä, jotta lopetetahan. Poika sanoo, jotta hän haluaa sitte uuren koiran. Me olimma vakaasti isännän kans sitä mieltä, jott’ ei enää yhtää elukkaa meirän huushollihin. Nyt on jo aika päästä helepommalla. (Toki mä erellisenki koiraj’ jäläkihin sanooj’ jott’ ei enää koskaa…)

 

Sitte tein laskelmat koko vuoren laskuusta. Aika hyvääsen summan sitä saa uppuamahan autoohin, asumisehen ja puhelimehen ja tähän nettihin..

 

Karsittavaa sieltä toki löytyy: vaihrooj’ jo autoni täyskaskon osakaskohoj’ ja toivon, jott’ en nys’ sitte heti niittaa sitä littihin. Huomenis rupian peruuttelemahan lehtitilauksia. Ja tästä netistä pitääs kysellä hintoja muiltaki toimittajilta. Oman puhelinliittymän vaihroon jo (toivottavasti) erullisempahan.

 

Sitte voi vielä karsia kuluja vertaalemalla hintoja ostoksilla käyresnänsä. Ja miettimällä, mitä oikiasti tarvittoo. Ihan kaikesta mukavasta ei voi luopua, mutta palijosta pystyy luopumahan elämäl’laarun silti kärsimätä. Nov’ valintakysymyksiä.

 

Jotta tälläästä tänään. Oon vähä (salaa) miettiny sitäki, jotta onkahan nää mun touhuulut vähä sellaasia sijaastoimintoja, jott’ en tulsi ajatelleheksi työ-/työttömyysasioota. Ku kyllä se työ ov’ vain aika isoo osa irentiteettiä.