Kiukutteleva mukula, teatteria ja runokirija

 

Ei ihal’ lähteny suunnitelmaanmukaasesti tämä loma käyntihin. Tai mull’ ei oikiastansa oo mitää, mutta flikka ei ollu heränny aamulla aijoos ja myöhästyy siitä junasta, jolla sen piti aluunperin tulla. Sitte siltä meni yli tunti ennen kus’ se pääsi läpi VR:n puhelinpalaveluhuj’ jotta sai kysyttyä, vieläkö seuraavas junas on tilaa. Jollekki lisäpaikalle s’oli siihen pääsny, mutta meinas, jotta koiran kans se tuloo olohon hankalaa..

 

S’oli niin pahalla päällä, jotta on oikiastansa hyvä, jotta oon justihin silloon sielä teattarireissulla kun se tuloo kotia. Se saa nukkua enimmän kiukkunsa pois ennen kum’ mä kotiurun 😉

 

Pitääs vissihin ruveta valamistautumahan hilijoollensa. Raija tuloo hakemahan tunnin päästä.

 

Ai niin – eileen tuli postis se Runojen rikkaus – sanoja köyhyydestä –kirija.

Yt-neuvotteluusta

 
Saatihin kuulumisia eilisistä neuvotteluusta: ei mitää uutta. Työnantajall’ oli ollu joku karkia arvio euromäärästä, joka pitääs pystyä lomautuksilla säästämähän, mutta s’oli ollu vissihin aika epämääräänen. Joka tapaukses seuraava – ja viimmeenen – neuvottelupäivä on ens tiistaina. Sej’ jäläkihin työnantaja tieroottaa yleesesti tulevista toimenpitehistä ja joko ens viikon lopus tai seuraavalla viikolla alakaa sitte tipahrella henkilökohtaasia lomautusilimootuksia.
 
Ja erelleenki työnantaja on sitä mieltä, jotta lomautukset hoiretahan työaijan lyhennyksinä, mik’ on kaikkista huonoon vaihtoehto työntekijän kannalta. Pahimmillansa voi kaikki säästö tulla suoraa työntekijän lompsasta, jos ei oo maharollisuutta soviteltuhun päivärahahan tai ei saa eres karenssia kokohon.
 
No, mä jään kumminki lomalle ens viikoksi. Flikka tuloo koiran kans huomenna aamujunalla ja päivällä meen kaverin kans teatterihin ja sitte syömähän. Olin kuvitellu, jotta se teatteri on vasta 28.3., mutta se onki 28.2… Onneksi Raija soitti, muuten olis menny ohi. Tuo teatterireissu on syntymäpäivälahaja Raijalta ja ku syntymäpäivähän on vielä reilu kuukausi, niin sen takia olin varmahan ajatellu, jotta s’on vasta maalliskuun lopus.
 
Maanantaina on sitte Raijalta joululahajaksi saatu jalakahoito. En oo ikänä ollukkaa. Kokemushan s’on sitte seki.

Jokku yöt vois jättää suosista välihin

 

Viimme yö meni aiva ketuulle. Ensimmääsen kerran heräsin varttia vaille kolome. Nelijän pintahan piti käyttää koiraa pihalla. Siitä sitte puolen tunnin väliin aamuhun asti. Puoli kuurelta alakas koira knapeeraamahan erestakaasi eikä siinä sitte enää mitää nukuttu.

 

Kiukkuusena ponkaasin sängystä ylähä kuurelta, ku kello soi. Tuollaaset yöt vois aiva hyvij’ jättää kokonansa välihin.

 

Peilistä mua katteli hamsteri, jonka poskipussit oli silimään alla. Tukka on ihan onnetoon, mutta parturi ov’ vasta puolentoista viikon päästä. Siihen asti pitää vain joinki taikinoora.

 

Eikä tuo aurinkokaa tänään paista.

 

Ihan selevästi m’oon ny tänä aamuna nousnu sängystä väärällä jalaalla.

 

Pitää yrittää täs saara asennemuutosta aikahan.

Oonko mä ilikiä?

 

Aina välillä tuloo näis yt-kuvioos uusia juttuja, jokka pistää miettimähän. Viimmeeksi tänä päivänä työnantaja lähestyy jokaasta henkilökohtaasesti kyselylomakkehella, johona tierustellahan itte kunki halukkuutta ”keskustella sitoumuksetta” joko osa-aikaasehen työhön siirtymisestä, eläkejärijestelyystä tai kesälomarahan muuttamista vapaaksi.

 

Olin jo nöyränä flikkana vetäny ruksia paperihin, kum’ meirän neuvottelija tuli sanomahaj’ jott’ ei lähetetä sitä paperia mihinkää. Työnantaja jyrää tällä neuvotteluryhymän yli. Tälläänen kysely olis pitäny suorittaa joko ennen yt-neuvotteluja tai sitte niirej’ jäläkihin, ku on yhyres käyty läpi, millä laajuurella lomautukset tullahan toteuttamahan.

 

Toinen ajatus, joka tuos kaffettauolla viris, oli se, jotta ollahanko täs parantelemas firman tulosta myintikuntohon? Omistaja ku kuitenki ov’ varmahan johonaki kuusiskymmenis ja ov’ ehkä keriinny jo hankkia sellaaset välttämättömyyret, joita eläkepäivillä tarvitahan. Niinku esim. asunto Yhyrysvalloos, toinen Espanjas, muutamia Helsingis, saari ja mökki Helsingin erustalla ja ”prinsessavenes”, jolla sinne kätevästi hurauttaa ja muistaakseni pohojaaseski on joku mökki. Eikähän niillä ny justihij’ ja justihin pärijääsi, vaikka heikkua se varmahan teköö. Etenki jos osingot jää sitte saamata. Ja jons’ ei oo havaannu eläkettä kartuttaa työsoloaikanansa.

 

Oonko mä ilikiä? Oon.

Turha murehtiminen pois

 

Eileen ehtoon kiukuttelin tätä yt-asiaa. Sitte päätij’ jotta minkä ihimeen takia mä poltan käämiäni tään asian kans. Em’ mä pysty siihel’ loppujel’ lopuuksi vaikuttamahan. Kattotahan kuinka käy ja murehritahan sitte vasta kun on sen aika. Jos sittekkää. Mikää asia ku ei turhalla murehtimisella miksikää muutu.

 

Sitä paitti mä rupian olohoj’ jo lomatunnelmis: mull’ on lomaa ens viikko (ihav’ vielä palakallista täs vaihees) ja flikka tuloo koiran kans kotia. Mikäs sen mukavampaa!

Terveesiä per… eiku pääkonttorilta

 

Oomma tänään saanu ”maistiaasia” perijantain yt-neuvotteluusta. Pelij’ juoni alakaa näyttää aika selevältä. Tj. on saanu käskyn säilyttää rintamalinijat. Kaikki, mitä työntekijäpuolelta esitetähän, se teilaa jollaki olemattomalta, jopa asiahan liittymättömällä vastaväittehellä.

 

Tuli tunnet, jotta ”nouratamma täs lain kirijaanta vaikka emmä sen henkiä”. Yt-neuvottelut on lakisääteeset, mutta viimme käres työnantaja voi päättää, kuinka homma tuloo menemähän. Ties, vaikk’ olis nimilista jo valamihina.

 

Kaikkista huonoon tilanne meirän työntekijöötten kannalta olis se, jos ne toteuttaas lomautukset työaijan lyhennyksinä niij’ jotta soviteltuhun päivärahahan ei olsi oikeutta eikä karenssia saisi täytehen. Siinähän sitte olis työntekijät maksumiehinä näis talakoos.

 

Jos niin käy, luulen, jotta yks sun toinen alakaa kattelemahan melekeev’ vaikka mitä muita vaihtoehtoja.

21½ tuntia yhtehensä – aika hyvin, vai mitä?

 

Niinhän se meni sujuvasti viimme yöki erellisen mallihin. Nyt tosij’ jäi puuttumahan puoli tuntia erellisyön ennätyksestä. Olsin varmahan saanu vieläki nukuttua, mutta ajattelij’ jott’ on paras nousta ku pitää saara pyykit pestyksi ja kaaliloota uunihin. Sängystä päin painelin ensi pukuhuonehesehen lataamahan ensimmääsen pyykkikonehellisen ja vasta sitte kiipesin ylähäkertahan aamupalalle.

 

Kun sain kaalilooran uunista, pistin pakkaasesta Porin leipomon äitien tekemät pullat paistumahan meille laskiaaspulliksi.

 

Kun sain ne jähtymähän ja toisen konehellisen pyykkiä ripustettua narulle, lähärettihin äiteen työnä käymähän. Meill’ oli viemisinä sille sisätossut ja ne taulut. Kaikki saatihin ripustettua seinille (paitti niitä tossuja, ne laitettihin äiteelle jalakoohin).

 

Kotia tultua pistin kerman vaharuksi, keitin isännälle kaffeja ja halakaastujen pullien välihin pistin varelmahillua ja kermavahtua. Olihan hyviä!

 

Nyt oon värkänny kirijootushommia. Muokkasin vielä vähä tuota kilipaalunovellia ja kattelin muutaman runon Aarnolle Aviisihin naistenpäivää silimällä pitäen.

 

Pian meen pesöhön pääni ja sitte tunnin päästä alakaa taas kuorosota. Kotipellon kuoron puolestahan mä tietysti liputan. Hevimies on erimies.