Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa
20 Tou 2012 Jätä kommentti
Kategoria(t): Kirijat
Sain tämän kirijan poijalta ja miniänaluulta julukkarilahajaksi, mutta vasta ny kerekesin lukemahan:
Marion on muuttanu Uutehen-Seelantihin osittaan menneesyyttä pakohon, osittaan säilyttääksensä jotaki siitä.
Marionin hilijaaselo muuttuu, kun hän rannalla kulukiesnansa tapaa Ikan, pienen maoripoijan. Vähitellen heille muotoutuu omia tapoja, omia juttuja ja Ikasta tuloo Marionille hyvin tärkiä.
Ikan kohtaloa pohtiesnansa Marion käy läpi myös omaa menneesyyttänsä, joka ei torellakaa oo mitenkää tavanomaanen, vaan järkyttävä.
Nelijäkymmentä vuotta heinälaron alla
19 Tou 2012 2 kommenttia
Kategoria(t): Ilon aiheeta
… ja aina vain näin hyväs kunnos! (Ennen tehtihin kaikki paremmin.)
Isäntä on purkinu vanhaa heinälaron laattiaa, ku siinä rupes olemahan lahovikaa. Sieltä laattian alta löytyy mun vanha pallo. Se oli vähä menny moikuliaaseksi, ku oli ollu sielä puristuksis, mutta ilimat oli sisällä. Sen on täytyny joskus aikoonansa pyöriä laron alle ja sinne se on jääny vuosikymmeniksi. Siitä täytyy olla ainaki nelijäkymmentä vuotta aikaa. En usko, jotta oon kovin vanhaksi asti pallootellu.
Auringonlasku
19 Tou 2012 Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
Viimme tiistaina oli aiva upia, punaanen auringonlasku, mutta eihän se sitte kuvis näyttäny yhtää sellaaselta…
Rauhallinen päivä
18 Tou 2012 Jätä kommentti
Kategoria(t): Arkia vain
Tänään oli töis rauhallinen päivä. Meilläki oli vain kolome ihimistä kymmenestä paikalla. Ja taisipa aika moni asiakaski pitää vapaapäivän, ku tuntuu niin hilijaaselta. Ei se mitää, kerkesin taas teherä jonku verran rästitöitä pois.
Sain keskiviikkona personal trainerilta ohojeet niin syömishen ku liikkumishenki, mutta en oo pääsny niitä vielä toteuttamahan. Liikkumista on kyllä ollu, ku tänä ehtoonaki olin uimakoulus. Ja huomennaki vielä.
Mutta syöminen meni vähä pielehen, ku eileen oli poijan syntymäpäivä ja tein pienen kakun sen kunniaksi. Eikä muutenkaa kaapiis ollu oikeen sellaasta ruokaa, mitä se suositteli. Piti tyytyä siihen mitä oli – eli kiellettyhyn makaroonihin ja leipähän… Ja oon ny yrittäny opetella juomahan vettä. Tuloohan siitäki liikuntaa, ku saa sitte hypäätä vessas lopun lakkaamata.
Huomenna vielä viimmeenen uimakoulu ja sen jäläkihin pitääs yrittää omin nokkinensa räpiköörä. Vähä tuntuu kyllä vielä epävarmalta enkä tärkiää mensi yksin altahasehen. Pitää kysellä josko isännästä olis mulle uimakaveriksi jatkos.
Uimakoululaanen
17 Tou 2012 Jätä kommentti
Kategoria(t): Vähäästä liikuntaa
Nyt on ehtoot menny tivihisti tuola uimakoulus. Maanantaina alakoo ja mä olin aiva eufoorises tilas, ku tunsin, jotta pääsin ihan kerralla vesikauhustani. Tiistaiki meni vielä ihan hyvin, mutta eileen sitte tuli takapakkia. Mä olin hätäänen, räpikööttin enkä onnistunu likikää kaikis annetuus tehtävis. Eufooria katos.
Sentäs menin alakeesselekäuintia isoon altahan mitallisen eli 25 metriä. Ja sitte kokeeltihin myyräuintia ja samaa alakeesselekäuintia ja uimalautojen kans menemistä räpylät jalaas. Ku me polskuteltihin räpylööllä, saatihin melekoonen poreallas aikaaseksi 
Kyllä tuli kummasti vauhtia menohon. Ja jaloos tuntuu ku tulin kotia.
Ei musta uimaria tuu täs aijas, mutta toivottavasti eres joskus tohorin mennä tämänki jäläkihin vetehen. Huomenna ja lauantaina vielä on kokoontumiset.
Henry Denker: Ystävyyden paikka
17 Tou 2012 Jätä kommentti
Kategoria(t): Kirijat
Samuel Horowitz on leskeksi jääny mies, joka halavautuu ja saa kuntouttajaksensa tarkkasilimääsen rouva Washingtonin. Rouva Washington huomaa Horowitzin alakavan masennuksen ja järkkää tämän vapaaehtoostyöhön vastasyntynehien osastolle.
Tyyppinä Horowitz on maharottoman ärsyttävä besserwisser enkä tosielämäs tulsi sellaasen faarin kans toimehen. Eikä kaikki kirijankaa henkilöt tuu sen kans heti toimehen. Vapaaehtoostyöstäki hän saa potkut, mutta rouva Washington alakaa taas järijestelemähän asioota…
Tulihan tuo lujettua, mutta ei menny kyllä eres top-100 -luettelohon.
Hyvää äitienpäivää!
13 Tou 2012 1 kommentti
Kategoria(t): Ilon aiheeta
Sovittihin miehen kans, jottei ny äitienpäivää eikä sitä hääpäivääkää juhulisteta sen kummemmin, ku on kerran rahasta tiukkaa. Mutta kakun isännyys käyy eileen hakemas, vaikka mä yritin esmennellä. Sen kuulemma teki mieli…
Ja olihan sille kakulle toinenki tilaus: miniänalaku täyttää tänään 18. 
Muuten päivä on menny ku muukki pyhäpäivät: pyykkäystä ja kokkausta ja silittämistä. Äiteen työnä käytihin. Vein vain santpaulian, ku en muuta keksiny.
Poijalta sain Fazerin sinisiä rasiallisen ja ihanan mukin, jonka teksti sai mun rääkymähän… Flikka soitti onnittelusoiton ja sanoo, jotta kortti on matkalla
Mukin teksti menöö näin: Olet aina tukenani kun tarvitsen sinua, tuot iloa ja turvallisuutta elämääni. Sinun seurassasi minun on hyvä olla. Minun pitäisi useammin muistaa sanoa kuinka paljon rakastan ja arvostan sinua. Kiitos siitä, että olet minun äitini.
Raskas viikko
12 Tou 2012 1 kommentti
Kategoria(t): Viikonloppujuttuja
Viikko on ollu melekoosen uuvuttava niin henkisesti ku fyysisestikki. Töis asiat retajaa vielä auki – kuka teköö jatkos mitäki. Kaks viikkua aikaa nuon niinku kalenterin mukahan, mutta S. on töis enää 5 työpäivää. Mutta mitäs näistä pienten ihimisten murehista ku on palijo isoompia projektia työn alla…
Mutta yritän olla murehtimata tuota asiaa sen enämpää, koska mä en sille mitää voi.
Liikuntaa oon yrittäny harrastaa niin jotta jalaat on ny ku jäliistä puohon pökätyt. Aiva jumis. Maanantaina en liikkunu, ku tulin sieltä trainerilta. Tiistaina käytihin kuntosalilla, keskiviikkona kävelylenkillä. Torstaina satoo enkä viittiny lähtiä lenkille, niin hypiin narua vaivaaset viis minuuttia ja mun jalaat meni ihan tukkohon. Niitä poltti niin helekutisti, jotta yhtää enempää en olsi pystyny hyppimähän. Eileen ehtoolla lähärin sitte kokeelemahan intervallia: kävelin – hölökkäsin – kävelin 45 minuuttia. Ja pohkehet tukos erelleen. Tänään oltihin sitte taas kuntosalilla. Tein hyvin vähä jaloolla, enemmän sitte käsiä ja keskikroppaa. Kotia tultua venyttelin vielä parikymmentä minuuttia.
Huomenna on äitienpäivä – ja lepopäivä liikunnasta.
Ens viikolla meen sitte viitenä päivänä hukuttautumahan uimahallihin. Se mun uimakouluni alakaa. Saas nähärä, mitä siitä tuloo! En kuvittelekkaa, jotta oppisin viires päiväs uimahan, mutta jos lakkaasin eres pelekäämästä vettä.
Uus iltatyö
07 Tou 2012 3 kommenttia
Kategoria(t): Arkia vain
Mulla oli tänään ensimmäänen tapaaminen personal trainerin kans. Otin sellaasen syntymäpäivälahajaksi saamallani lahajakortilla.
Tänään punnittihin, mitattihin ja tehtihin lihaskuntotesti. Puntari näytti kamalia lukemia, etenki rasvaprosenttia… Lisäksi mittanauha palijasti, jotta oon hyvääsesti A-mallinen. Sain ohojeeta kuntosalille ja lisäksi sain ns. liikuntapiirakan, mitä pitääs ny sitte jatkos siivuuttaa viirelle ehtoolle. Kuntoremontti tuloo olemahan mun uus ehtootyöni.
Nykyysten kuntosalin ja kävelylenkin lisäksi pitää ruveta käymähän toisenki kerran salilla, teherä yks pyörälenkki ja vielä pitääs keksiä joku aeroopinen hikijumppa, joka kestääs reirun tunnin. Huh, huh!
Omien ennakko-orotusteni vastaasesti heikoompina pitämäni käsilihakset oliki ne vahavimmat. Asteekolla 1-5 käret oli 4, jalaat ja selekä 3 ja mahalihakset orotusten mukaasesti vain 2.
Rasvaprosentti oli huikiat 40! Positiivista siinä oli jotta se oli pintafläskiä. Sisäelinten ympärillä rasvaa oli 7%, mutta seki pitääs mieluusti saara viitehen. Yhyreksän on normaalin yläraja.
Pirän nyt viikon aijan ruoka- ja liikuntapäiväkirijoja ja toimitan ne ens viikolla Sannalle, joka sitte kaharen viikon päästä seuraavas tapaamises ruotii niitä mulle ja antaa lisää ohojeeta.
Kahares viikos ei varmasti tapahru vielä mitää, mutta jos siitä pääsis eres alakuhun.
Ulla-Maija Paavilainen: Kummitäti
06 Tou 2012 Jätä kommentti
Kategoria(t): Kirijat
Kirija kertoo Elinasta ja Ansasta. Ansa on Elinan täti, mutta ei oo vuosihin kuulunu hänen elämähänsä. Kunnes Elinan isän, Ansan velijen perunkirijootuksehen Ansa ilimestyy. Ansa on poistunu kuvioosta jo aijat sitte parin perhettä kohorannehen kuolemantapauksen jäläkihin, joista häntä syytetähän.
Ihastuun aluuksi Paavilaasen maalaalevahan kielehen, kunnes se rupes puuruttamahan – melekeen ärsyttämähän – kirijan loppupuolella. Vaikka vertaukset oli hienoja, niin joskus ne tuntuu tarpeettoman pitkiltä. Ajattelin, että jonku niistä olis voinu säästää johonki toisehen kirijahan…
“Onko Ansa koskaan satuja lukenutkaan? Eikö hänen lapsuutensa kulunut liian suurissa saappaissa lampsiessa, ojien yli harpatessa, piikkilankaan reitensä rikkoessa, nokkosenpolttamaa rautalehdellä hangatessa, lypsylämpimän maidon hajua yökkäillessä, lantatahraa koulupaidasta hinkatessa, tikkuisia rimoja suulirakennukselle raahatessa, ruosteisten peltien räminää kuunnellessa, jäisillä rappusilla liukastellessa, ikkunaan tuijottaessa ja toivoessa, että tietä pitkin lähestyisivät auton valot, ihan millaisen auton vaan, ihan kenen vaan, kunhan vaan jonkun, joka sanoisi, että hyppää kyytiin, lähdetään pois tästä perslävestä?”
Täs on mun mielestäni jo niin monta kielikuvaa, jotta menöö enemmänki luetteloksi. Ja näitä oli tosi palijo tuos kirijas. Ihan mahtavia vertauksia, mutta liika on liikaa. Mun mielestä.
Kaiken kaikkiaan kuitenki hyvä kirija ja kieli on elävää, palijo tuorehia ilimaasuja niin ku tuos esimerkiski.
